Kirvat
Näin tunnistat kirvat
Kirvat kuuluvat kasviemme yleisimpiin ja tunnetuimpiin tuholaisiin. Niitä voi esiintyä lähes kaikissa kasvilajikkeissa ulkona ja suljetuissa tiloissa. Kirvat ovat pieniä, usein pisaranmuotoisia hyönteisiä, joiden koko on 1–4 mm. Niitä on eri värisiä, kuten vihreitä, keltaisia, harmaita tai mustia. Yleensä kirvoilla ei ole siipiä, mutta tiettyinä ajankohtina esiintyy siivellisiä yksilöitä. Osa lajit tuhoaa vain tiettyjä kasveja eli ne eivät siirry muihin kasveihin. Muut lajikkeet voivat kuitenkin esiintyä useissa eri kasveissa.
Usein ulkona havaitaan ensin ryppyisiä lehtiä, joihin kirvat ovat piiloutuneet. Tätä esiintyy usein erityisesti kirsikoissa. Rullautuneet lehdet ovat merkkinä kirvoista.
Milloin kirvoja esiintyy?
Säästä riippuen ensimmäiset kirvat esiintyvät jo huhtikuussa. Suljetuissa tiloissa niitä voi esiintyä ympäri vuoden. Ruukkukasvit ovat vaarassa myös talvisäilytyksessä. Mielenkiintoista on, että kirvoja voi esiintyä myös talvella, kun maassa on lunta. Mistä ne silloin ilmestyvät, on arvoitus myös Neudorffille!
Kirvat oleskelevat yleensä lehtien alapinnoilla sekä versojen kärjissä. Niiden lisääntyminen jatkuu syksyyn saakka. Aikuiset kirvat kuolevat syksyllä, vain munat talvehtivat.
Näin kirvat elävät
Ensimmäiset kirvat kuoriutuvat talvehtineista munista keväällä. Ne aloittavat lisääntymisen välittömästi. Erikoista on, että syksyyn saakka esiintyy vain naaraskirvoja, jotka synnyttävät eläviä poikasia. Uroskirvoja ei ole, joten hedelmöitystä eikä munia muodostu. On vain naaraita, jotka synnyttävät uusia naaraita, jotka ovat niistä tarkkoja kopioita. Nämä vastasyntyneet kirvat voivat synnyttää uusia poikasia jo 10–14 päivän kuluttua. Kolmessa viikossa yksi kirva synnyttää jopa 100 poikasta. Koska tämä tapahtuu niin nopeasti, voi jo lyhyessä ajassa syntyä erittäin suuria kirvakantoja.
Siivelliset kirvat
Jos kaikki kirvat pysyisivät yhdessä kasvissa, olisi kasvin loppu hyvin pian käsillä. Kirvoilla ei myöskään olisi enää ravintoa. Tämän johdosta kehitys on todella kiehtovaa: kun yhden kasvin kirvakanta kasvaa liian suureksi, syntyy yhtäkkiä siivellisiä kirvoja samoista kirvoista, jotka aikaisemmin synnyttivät siivettömiä kirvoja. Siivelliset kirvat lentävät tai antavat tuulen lennättää niitä, ja näin ne päätyvät uusiin kasveihin. Sitten syntyy jälleen uusi siivettömien sukupolvi.
Jauhiaisia? Ei, vaan kirvan kuoria
Kehityksen aikana kirvat luovat kuorensa useaan kertaan muiden hyönteisten tavoin. Hyönteisillä ei ole luista ”sisärankaa”, kuten ihmisillä. Niillä on ”ulkoranka”, kova kuori, joka estää kasvun. Hyönteiset murtavat vanhan kuoren kasvaessaan. Nämä kuoret voi löytää alapuolella olevien lehtien yläpinnoilta. Niitä löytäessä voi olla varma siitä, että kasvissa on kirvoja. Monet kasvien ystävät luulevat niitä jauhiaisiksi.
Munan talvehtiminen
Syksyllä lämpötilan laskiessa naaraat synnyttävät ensimmäisen kerran koiraspuolisia jälkeläisiä. Nämä koirasyksilöt hedelmöittävät naarasyksilöt, jotka tuottavat munia niin kutsuttuun talvikasviin. Tämä talvikasvi on puinen kasvi eli pensas tai puu, usein se on ruusu. Munat kestävät -20 °C:een pakkasta ongelmitta. Aikuiset kuolevat, vain munat selviytyvät. Seuraavana keväänä niistä muodostuu kirvan poikasia, jotka siirtyvät niin kutsuttuun kesäkasviin, ja kiertokulku alkaa uudelleen.
Kirvojen aiheuttamat vahingot
Kirvoja löytää usein suurissa määrin versojen kärjistä sekä nuorten lehtien alapinnoilta, sillä näissä paikoissa kasvin mesi on ravinnerikkainta. Kirvat työntävät imukärsänsä kasviin, kunnes ne osuvat johtosolukkoon (eräänlainen kasvin tiehyt, jossa on sokeripitoista mettä). Tästä aiheutuva alipaine kasvissa saa meden virtaamaan kirvaan ilman, että sen täytyy aktiivisesti imeä. Kirva hyödyntää pääasiassa arvokkaat valkuaisaineet.
Ylimääräinen sokeri erittyy sokeripitoisena ulosteena. Koska kirvat oleskelevat lehden alapinnalla, valuu tämä tarttuva mesikaste suoraan alapuolella olevan lehden päälle tai jopa ikkunalaudalle! Kasteen pintaan muodostuu usein hometta. Tämä niin kutsuttu nokihärmä ei sellaisenaan vaurioita kasvia, mutta vaikuttaa haitallisesti fotosynteesiin, jonka johdosta kasvi heikkenee. Myös kasvin ulkonäkö kärsii.
Kirvojen imemisen seurauksena versojen kärjet ja lehdet käpristyvät ja nuput putoavat. Lisäksi monet kirvat levittävät vaarallisia virussairauksia, joita vastaan ei voi tehdä mitään. Osa kasveista sietää tietyn määrän kirvoja. Osa taas, kuten esimerkiksi lupiini, voi kuolla kirvojen takia.
Kirvojen ennaltaehkäisy
Valitse kasvin paikka huolellisesti
Lehtikirvoja esiintyy kaikissa puutarhoissa ja usein niitä löytyy myös parvekekasveista. Niiden esiintymistä on vaikea estää. Kirvojen elämää voi kuitenkin hankaloittaa hoitamalla kasveja hyvin. Tärkeää on etenkin kasvien oikea sijainti. Ruusu tarvitsee aurinkoisen paikan, koska varjossa se kasvaa huonosti ja sairastuu helpommin. Suuri merkitys kasvien terveydelle on myös oikeanlaisella maalla. Useimmat alppiruusut kasvavat happamassa, humuspitoisessa maassa eivätkä viihdy raskaassa savimaassa.
Oikein hoidetut kasvit kasvavat terveinä
Oikealla ravinteella on merkittävä rooli kasvien terveydelle - aivan kuten ihmisilläkin! Mikäli kasveja lannoitetaan liian vähän, on kasvi enimmäkseen heikko ja pehmeä. Myös heikkolaatuisten mineraalisten lannoitteiden yleensä korkea typpipitoisuus johtaa helposti siihen, että kasvin kudos on pehmeä ja vähemmän vankka. Näihin kasveihin kirvat voivat helposti työntää imukärsänsä ja imeä kasvin mettä. Valikoimastamme löytyvä Puutarhalannoite sekä muut erikoislannoitteemme takaavat, että kasvit saavat ravinteita optimaalisesti.
Muurahaiset - kirvojen kaverit
Punamuurahaisilla on metsässä erittäin iso rooli kasvien suojelussa. Puutarhassa esiintyvillä muurahaisilla tätä ominaisuutta ei valitettavasti ole. Ne suojelevat kirvoja niiden vihollisilta eli leppäkertuilta ja muilta hyönteisiltä. Toisinaan ne jopa tappavat hyönteisiä. Puun runkoon sijoitettava Liimanauha estää muurahaisten kiipeämisen puuhun ja suojaa näin hyödyllisiä hyönteisiä.
Hyönteiset ja tuholaiset
Luonnossa on aina tasapaino tuholaisten ja hyönteisten välillä - ohjeena on: syö ja tule syödyksi. Puutarhassa ja myös parvekkeella voi vaikuttaa siihen, että hyönteiset voivat hyvin. Yleensä hyönteisten toukat käyttävät eri ravintoa kuin aikuiset. Näin on esimerkiksi hedelmäkärpäsillä ja lehtikorennoilla. Aikuiset hyönteiset kulkevat kukasta kukkaan ja käyttävät ravinnokseen siitepölyä ja nektaria. Niiden toukat sen sijaan ovat oikeita kirva-ahmatteja. Niille kannattaa tarjota nektaria ja siitepölyä sisältäviä kukkia. Jo pieni kukkaketo puutarhassa auttaa.
Vinkkejä kirvoja vastaan
Mikäli kirvakanta on päässyt liian suureksi, ota avuksi aineet, joiden ainesosat esiintyvät myös luonnossa. Valikoimastamme löydät tuotteita käyttötarkoituksesi mukaan.
Kirvat koristekasveissa, vihanneksissa, hedelmissä ja yrteissä
- Spruzit®* Tuhohyönteisten torjuntaan tiivisteenä tai käyttövalmis Spruzit®* RTU Tuhohyönteisten torjuntaan, joiden pyretriinin ja rapsiöljyn kaksoisteho auttaa suuria kirvakantoja vastaan. Aine vaikuttaa pikaisesti erilaisia tuhohyönteisiä vastaan. Se myös hajoaa nopeasti UV-valossa.
Kirvat ruusuissa
- Spruzit®* Ruusujen tuhohyönteisspray on käyttövalmis suihke erityisesti ruusuille ja muille koristekasveille. Aivan kuten muutkin Spruzit®*-tuotteet sen luonnollinen pyretriini ja rapsiöljy ovat tehokkaita niin aikuisia hyönteisiä kuin myös niiden toukkia ja munia vastaan.
Näin käytät ainetta oikein
- Käsittele kasvit vain niiden ollessa täysin kuivia, älä käsittele juuri ennen sadetta.
- Suihkutus on paras suorittaa tyynellä säällä, jolloin aine ei kulkeudu muualle. Lämpötilan tulee olla enintään 25 °C kasvin vaurioitumisen välttämiseksi.
- Huolehdi annostelun noudattamisesta.
- Suihkuta kasvit märäksi, etenkin lehtien alapinta, jossa tuholaiset ovat.
Kirvan luonnolliset viholliset
Leppäkerttu
Yksistään Saksassa elää yli 80 erilaista leppäkerttulajia. Erittäin yleinen lajike on punainen, mutta myös muissa väriyhdistelmissä esiintyvä leppäkerttu, jolla on seitsemän pilkkua. Päivän aikana leppäkerttu voi ahmia jopa 50 kirvaa. Leppäkertun elinikä on yhdestä kahteen vuotta. Myös täysin erinäköiset leppäkertun toukat syövät runsaasti kirvoja. Aikuinen leppäkerttu selviytyy talvesta pensaikon alla olevan lehtikasan sisällä tai perennojen keskellä.
Harsokorennot
Oven ollessa avoinna kesäaikaan on mahdollista, että vierailulle tulee noin 1 cm:n pituinen lentävä hyönteinen, jolla on suuret hempeänvihreät siivet. Nämä harsokorennot kulkevat kukasta kukkaan. Niiden toukkia kutsutaan kuitenkin kirvapedoiksi. Ne saalistavat suuria määriä kirvoja. Naaras munii keväällä ja toistamiseen kesällä munat suoraan kasvin varteen kirvakantojen viereen. Tästä vastasyntyneet lehtikorennon toukat voivat käydä välittömästi kirvojen kimppuun.
Kukkakärpäset
Yleensä ne sekoitetaan ampiaisiin, vaikka niiden lentotaito on omaa luokkaansa: kukkakärpäset pystyvät ikään kuin seisomaan ilmassa, mutta ne osaavat myös lentää siksakkia – kumpikin ominaisuuksia, joita ampiaisilla ei ole. Maassamme on useita eri kukkakärpäslajeja, joiden elintavat poikkeavat toisistaan. Aikuiset parvikirvarit käyttävät ravinnokseen siitepölyä ja nektaria, mutta niiden toukat herkuttelevat kirvoilla. Koteloitumiseen asti ne syövät useita satoja kirvoja.
Puutarhan hyödylliset hyönteiset
Monet hyödylliset hyönteiset ovat aikuisina kukkien vakiovieraita. Niille voi tehdä palveluksen kasvattamalla pääasiassa kasveja, joista saa siitepölyä ja nektaria. Pyri välttämään tuuheita ja jalostettuja ruusuja ja daalioita. Niiden siitepölyä ja nektaria tuottavat osat on muutettu terälehdiksi. Tästä johtuen näillä jalosteluilla kukilla ei ole mitään arvoa kukissa vieraileville hyönteisille.
Suuri apu on myös kukkaniityksi muunnetusta ruohokentästä. Useat siemensekoitteet on tehty vastaamaan erilaisten hyönteisten tarpeita. Monet niistä kukkivat myöhäissyksyyn saakka usean vuoden ajan. Ne kestävät hyvin kuivuutta ja ovat helppohoitoisempia kuin ruohokenttä, sillä ne niitetään vain kaksi kertaa vuodessa. Näin lisäät helposti hyödyllisten hyönteisten määrää puutarhassasi.
