Mehiläiset ja muut Hyötyläiset

Elintavat

Villimehiläiset eivät ole villiintyneitä tarhamehiläisiä. Ne ovat tosin sukua tarhamehiläisille, mutta kuuluvat toisiin lajeihin. Koska monet villimehiläiset ovat hyvin tarhamehiläisten näköisiä, ne tunnistetaan käytännössä vain harvoin.
Saksassa on noin 500 erilaista villimehiläislajia. Villimehiläisiin luetaan myös eri kimalaislajit. Kimalaiset ovat tarhamehiläisten tavoin "sosiaalisia", ts. ne muodostavat yhdyskuntia. Tämän lisäksi on "erakkoja" eli yksin eläviä villimehiläisiä. Ne eivät muodosta yhdyskuntia, vaan jokainen mehiläinen elää itsekseen. Villimehiläiset ovat individualisteja - eri lajit elävät hyvin eri tavoin ja asuvat erilaisissa elinympäristöissä. Monet villimehiläislajit ovat kukissa vierailijoita. Ne keräävät kukista siitepölyä ja mettä jälkeläisiään varten.

Kukissa vierailevat hyönteiset ovat käymässä yhä tärkeämmiksi hedelmäpuidemme pölytyksen kannalta. Lentäessään kukasta kukkaan siitepölyä kerätessään villimehiläiset huolehtivat samalla kukkien pölytyksestä, sillä niiden karvoitukseen jää jokaisen kukassa käynnin yhteydessä siitepölyä. Aina kun ne laskeutuvat seuraavaan kukkaan, varisee emiin siitepölyä, joka pölyttää kyseisen kukan. Vain tämän pölytyksen ansiosta voivat esimerkiksi omenankukat muodostaa hedelmiä. Se että tarhamehiläiset suorittavat tällaisen tehtävän on varmaan kaikille tuttua. Valitettavasti mehiläishoitajien ja siten myös tarhamehiläisyhdyskuntien määrä on vähenemässä, ja lisäksi monet sairaudet ja tuholaiset vähentävät tarhamehiläiskantaa. Tämän vuoksi puutarhoistamme puuttuu hedelmäpuiden pölytyksessä tarvittavia apulaisia. Tässä villimehiläiset voivat olla avuksi, mutta vain jos ne löytävät sopivia elinoloja.

Meillä yleisesti esiintyvä villimehiläinen Osmia rufa pesii mieluiten koloissa, ja hyönteishotellissa se asustaa poralla rei'itetyissä puupaloissa ja läpimitaltaan noin 6 mm paksuissa korsissa. Toiset, pienemmät villimehiläiset jakavat petopistiäisten kanssa läpimitaltaan pienemmät korret Tällaisia lajeja ovat mm. simamehiläiset ja soukkomehiläiset.

Elintavat

Meidän leveysasteillamme rusomuurarimehiläistä tavataan usein. Se talvehtii aikuisena ontoissa kasvinvarsissa tai muissa koloissa. Maalis-kesäkuussa villimehiläiset lähtevät talvehtimispaikoistaan parittelemaan. Hedelmöitetty naaras etsii tässä vaiheessa munintaan sopivan piilopaikan esimerkiksi ontosta oljenkorresta.

Sinne se rakentaa ensin savesta ja syljestä takaseinän. Sen eteen se kerää mettä ja siitepölyä, suojapaikassa pian asuvalle villimehiläisen toukalle. Kun kenno on tullut riittävän täyteen, se munii tälle ravintopatjalle munan ja sulkee tämän ensimmäisen kennon savella ja syljellä. Tällä tavoin se jatkaa ja saattaa rakentaa yhteen menoon jopa 10 kennoa. Yhden ainoan kennon rakentamiseen, varustamiseen ravinnolla ja munimiseen naaraalta menee yksi kokonainen päivä!

Kiehtovaa tässä munintatavassa on muun muassa se, että rusomuurarimehiläinen laittaa ensimmäisiin, taakse sijoitettuihin kennoihin hedelmöitettyjä munia, joista kehittyy naaraita, jotka tarvitsevat kehittyäkseen pitemmän ajan ja kuoriutuvat siksi myöhemmin. Eteen asetetuista, hedelmöittämättömistä munista kuoriutuu koiraita, jotka kehittyvät nopeammin ja kuoriutuvat siksi aikaisemmin.

1-2 viikkoa muninnan jälkeen toukat kuoriutuvat ja käyttävät 2-3 viikon ajan ravinnokseen kennonsa ravintovarastoa. Tänä aikana ne luovat nahkansa useaan kertaan. Tämän jälkeen ne kehräävät itselleen kotelokopan, jossa ne kehittyvät koteloksi. Aikuiset yksilöt kuoriutuvat loppukesällä, ja ne talvehtivat hyönteishotellissa seuraavaan maaliskuuhun saakka.

Monimuotoinen elinympäristö

Monien muiden eläinten tavoin villimehiläiset tarvitsevat monimuotoisen elinympäristön. Ennen vanhaan mehiläisille tarjosivat pesimämahdollisuuksia:

• kuolleet oksat ja puut, joissa ne asuttavat muiden hyönteisten aikaisemmin kovertamia käytäviä
• kuivuneet ruohikot
• ristikkorakenteisten talojen savirakenteiset seinäosat
• kaisla- ja olkikattoiset talot
• avoimet sora- ja hiekka-alueet
• sora- ja savikuopat

Tällaisia alueita ei nykyään juuri ole. Jokainen voi kuitenkin osaltaan auttaa villimehiläisiä taas löytämään enemmän pesimä- ja suojapaikkoja. Vähällä vaivalla voit omassa puutarhassasi tehdä villimehiläisten hyväksi seuraavaa:

• aseta puutarhaasi ainakin yksi Neudorffin hyönteishotelli
• jätä kuolleet puut ja pensaat puutarhaan
• tuo puutarhaasi vanhoja puunrunkoja, joissa puuaineksessa asuvat hyönteiset voivat pesiä
• latomamuuri lukemattomine rakoineen tarjoaa monia hienoja pesimäpaikkoja
• istuta sopivia ravintokasveja (ks. taulukko)
• käytä vain ympäristöystävällisiä (esim. Neudorffin) kasvinsuojeluaineita, jotka eivät ole mehiläisille vaarallisia
• älä leikkaa perennoja syksyllä vaan vasta keväällä, kun ensimmäinen uusi kasvu on jo näkyvissä
• sekoita jollakin pienellä, mieluiten aurinkoisella paikalla puutarhassasi maaperään hiekkaa ja/tai soraa, jotta maassa elävät hyönteiset löytävät sieltä sopivan elinympäristön
• pidä vanhat saviseinät kunnossa
• jätä hiekan ja soran peittämät kohdat avoimiksi maassa eläville hyönteisille
• laita kukkapenkeistä kerätyt kivet kasoihin
• kokoa kasa kuolleesta puuaineksesta
• jätä perennat ehdottomasti paikoilleen talven ajaksi. Paitsi että linnut nokkivat niistä siemeniä, talvehtii niiden ontoissa varsissa paljon villimehiläisiä ja muita hyödyllisiä hyönteisiä.